Jouluna soivat ilosanoman sävelet
Vuosi vuodelta minulle tulee yhä tärkeämmäksi joulun ydinsanoma.
Joulu on minun Herrani ja Vapahtajani syntymäjuhla, jota haluan olla valmistamassa
ja tekemässä.
Jouluna soivat ilosanoman sävelet - Joulun sana-lehden juttu 2018
Vieraana vankiloissa
- Soitan, puhun, laukan toivelauluja, keskustelemme. Yhdessä syntyy syviäkin
pohdintoja. Siellä ei odoteta viihdettä, vaan vahvaa hengellistä ravintoa,
Tuula painottaa.
Vieraana vankiloissa - Sillanrakentaja-lehden juttu syyskuulta 2018
Jumala johdatti lapselle kodin
Tuula Hakkarainen kasvoi uskovaisessa perheessä, jossa hän oli seitsemäs
lapsi, kasvattitytär. Perheessä laulettiin hengellisiä lauluja, kuunneltiin
aamu- ja iltahartaudet ja käytiin hengellisissä tilaisuuksissa.
- Usko tuli minuun vähän kuin aamupuurossa.
Jumala johdatti lapselle kodin - Sana-lehden Todistajien ketju 36/2018
Kansa täytti Rantatorin
Kesäkuun ensimmäinen päivä toi torin täteen tohinaan. Tuula
Hakkarainen lauloi markkinakansalle aamupäivällä.
Kansa täytti Rantatorin - Kangasniemen Kunnallislehden juttu kesämarkkinoista 7.6.2018
Tarinoita äideistä, rukouksesta ja johdatuksesta
Tuula "Haxu" Hakkarainen on halunnut jakaa nuorisonohjaajan ja muusikon
työssään eteenpäin sitä hyvää, mitä on osakseen
saanut: ihmisiä, jotka ovat toistensa tukena.
Tarinoita äideistä, rukouksesta ja johdatuksesta - Kodin Ystävä-lehden haastattelu 10.5.2018
Naiset tarvitsevat toisiaan
Muusikko, laulaja ja lauluntekijä Tuula Hakkarainen on kiertänyt vuodesta 2005 lähtien kitaransa kanssa Suomea Kansan Raamattuseuran lähettinä. Perjantaina hän oli kertomassa Nurmeksen evankelisluterilaisen seurakunnan naistenillassa tunteista.
- Vaikka nainen olisi avioliitossa ja perhe ympärillään, hän tarvitsee naispuolisia ystäviä. Nämä siskot tulevat sitä tärkeämmiksi, mitä vanhemmaksi itse elää, sillä naiset tarvitsevat toisiaan puhekumppaneiksi. Pitäkää siis hyvää huolta siskoistanne, Hakkarainen painotti.
...
- Kaiken pitää nykyisin tapahtua pikana, nopeasti ja vauhdilla. Myös
nainen joutuu olemaan monena: vaimona, äitinä, isoäitinä,
työntekijänä. Monen naisen täytyy nykyisin ehtiä vaihtaa
vaipat lapsenlapsilleen ja omille vanhuksilleen.
Naiset tarvitsevat toisiaan - Ylä-Karjalan lehden haastattelu 17.10.2017
Laulamalla tuli leiväntuoksu tupaan
Muusikko Tuula Hakkaraisen otteessa on sydämellisyyttä, joka nappaa nopeasti otteen kuulijoista. Diakoniaviikon vieraana palvelukeskus Harjutuulen Mäntylässä hän rakentaa lauluillaan tuvan, jossa kypsyy tuore leipä ja jossa leipojan katse ja kädet ovat maailman turvallisimmat. Hän laulaa kesäpäivistä, viljapelloista, syksystä, jauhoista ja äidistä.
Leivän tuoksu melkein leijuu ilmassa ja ikkunoiden taakse pilviseen syyspäivään voi kuvitella leikattujen elopeltojen haikeuden.
...
- Ikäihmiset tunnistavat lapsuudestaan ja nuoruudestaan paljon lauluja, vaikka
eivät olisi niitä vuosikymmeniin kuulleet. Minä taas olen saanut
lapsuudenkodistani lahjana sen, että muistan paljon vanhoja lauluja. Ei niistä
kaikista ole kirjoja eikä kansia, ne ovat minulla päässä vaan,
Hakkarainen kertoo.
Laulamalla tuli leiväntuoksu tupaan - Sydän-Hämeen lehden haastattelu 21.9.2016
Reissunainen
Tuula Hakkarainen on tien päällä suurimman osan vuodesta. Toissa viikolla hän parkkeerasi ison matkailuautonsa Parikkalaan.
- ”Mussa on asunut aina pieni rekkakuski”, Tuula Hakkarainen nauraa ja kapuaa kookkaan matkailuautonsa rattiin. Auton takaosassa on täydellisesti varustettu ykköskoti.
- ”Tämän lisäksi mulla on vaan pieni tukikohta Nurmijärvellä. Tien päällä olen kuitenkin suuremman osan viikosta,” Tuula Hakkarainen selostaa.
Toissa viikolla hän pysähtyi Parikkalassa neljän päivän ajaksi. Usein hän yöpyy leirintäalueilla tai turvallisilla piha-alueilla, Parikkalassa sopiva parkki löytyi ennestään tutun Oronmyllyn pihalta. Sähkötolppaa ei välttämättä tarvita, sillä auton laitteet, kuten lämmitys, toimivat myös kaasulla.
- ”Moni on ihmetellyt miten minä, naisihminen, uskallan matkustaa ja yöpyä matkailuautossa,” Tuula sanoo ja kertoo, että kerran autoon on murtauduttukin - kotipihassa. Nyt ei-toivotuista kulkijoista kertoo muun muassa liiketunnistin.
- ”Ja aina kannattaa valita mahdollisimman valoisa ja turvallinen paikka yöpymiseen,” ympäri maata kiertävä reissunainen tietää.
Laulaja ja laulattaja Tuula Hakkarainen on Kansan raamattuseuran työntekijä ja oli Parikkalassa mukana Esko Lätsä Luukkosen isännöimässä Elämäni laulu - tapahtumassa, joka levittäytyi turuille ja toreille ympäri kuntaa.
- ”Lätsän kanssa on aina mukava tehdä töitä. Me ei tarvita kovin tarkkaa timetablea,” Tuula hymyilee.
Tilaisuuksia oli muun muassa Uukuniemellä, Melkoniemellä, Särkisalmella ja Parikkalan keskustassa. Väkeä oli liikkeellä mukavasti - ja laulu soi. Tuula Hakkarainen laulattaa - ja laulaa mielellään. Hän on myös levyttänyt, uusin äänite, Sydämeni ilo, on tältä syksyltä. Siinä on muun muassa Pekka Simojoen sävellyksiä ja Anne-Mari Kaskisen sanoituksia.
Keikkakalenterissa riittää merkintöjä:
- ”Viime viikolla olin Keravalla, Parikkalan jälkeen vuorossa on Nakkila, Kokemäki, Nokia... ”
Joulun Tuula viettää perinteiseen tapaan Pyhätunturin Kairoksella.
Omakotitalo myyntiin...
Hakkaraisen elämä ei ole aina ollut yhtä liikkuvaa kuin nyt. Hän on koulutukseltaan nuorisotyönohjaaja ja työskennellyt paitsi nuorisotyössä myös opettajana muun muassa erityisluokilla. Tähän elämään kuului myös omakotitalo.– ”Kunnes sitten aloin pohtia, voisinko tehdä jotain muuta”
Tässä kohtaa KRS etsi työntekijäkaartiinsa muusikkoa ja kouluttajaa; Tuulan oli helppo tarttua tilaisuuteen.
Omakotitalonsa hän laittoi myyntiin ja tavarat vei kirpputorille. Ei pelkkää tsägää... Tuula nimittää itseään turpatyöläiseksi.
– ”Mulle on aikoinaan löytynyt käsiä, jotka auttoivat. Nyt toivon, että voin helpottaa jonkun elämää, vaikka laululla."
– ”Vierastan taivastelua ja sen kummemmin hihhuloimatta voin kertoa, että mulle on tapahtunut asioita, jotka ovat saaneet vakuuttuneeksi siitä, että Jumala on.”
– ”Mut otettiin huostaan puolivuotiaana. Kun olin vuoden, lastenkotiin tuli tuleva kasvattiäitini, jonka tarkoitus oli ottaa kuusivuotias tyttö. Mutta kun minä näin hänet, olin kävellyt vastaan ja pyrkinyt syliin...Hän otti minut.”
– ”Mulla ei yksinkertaisesti ole naamaa uskoa, että tämä olisi ollut pelkkää tsägää!”
Tuula pääsi mukavaan musikaaliseen perheeseen - ensimmäisen kitaran tyttö sai jo 5-vuotiaana. Perhe oli myös KRS:n ystäväperhe. Biologiseen äitiinsä Tuula loi ystävyyssuhteen aikuisena.
Doris, reissukoira
Läheiseksi työksi Tuula kokee myös Pietarin lähistöllä sijaitsevien inkerinsuomalaisten lastenkotien ja vastaanottokodin avustamisen.– ”Meillähän tätä kamaa on yli kylän. Ja jotenkin tuo lastenkoti natsaa, kun olen lastenkodissa itsekin elänyt”, Tuula sanoo, ja lähtee taas.
Useimmiten mukana kulkee myös reissukoira Doris, mutta Parikkalan vierailun aikana se oli vielä toipilaana ja hoidossa.
JULKAISTU PARIKKALAN-RAUTJÄRVEN SANOMISSA
TEKSTI JA KUVAT LEENA PAJARI-KOSUNEN
Tuula Hakkaraisen kitarassa soivat levon sävelet - Sanansaattaja-lehden haastattelu (PDF)
Musa vie ja Haxu kuljettaa
Kun Tuula ”Haxu” Hakkarainen lähtee aamulla kotoaan Nurmijärveltä töihin, voi työpaikka olla tänään vaikka Mikkelissä ja huomenna ties missä. Muusikon ja kouluttajan töitä seurakunnissa tekevän Tuulan työmatkat taittuvat omalla matkailuautolla, joka on myös hänen toinen kotinsa ympäri vuoden.
Matkailuauto on ollut Tuulan koti, kulkupeli, nuottivarasto ja toimisto jo KOLMISEN vuotta. Auto on hänen kolmantensa. Tuula on koulutukseltaan kirkon nuorisotyönohjaaja ja kun hän siirtyi matkatyöhön Kansan Raamattuseuran palvelukseen, oli luontevaa hankkia auto, jossa voi myös asua.
-Työni ihmisten parissa on sen luonteista, että iltaisin mieluummin käperryn omaan koloon kuin majoitun hotelliin tai kyläilen ystävien tai tuttavien luona, niin vieraanvaraisia kuin he ovatkin. Autossa voi olla täysin omassa rauhassaan omassa tutussa ympäristössä ja kaiken lisäksi vailla pakkaamisen vaivaa, Haxu kertoo. ”En halua palella”
Tuula valitsi uusimman matkailuautonsa sen perusteella, että siinä on varmasti lämmin ja hyvä asua myös talvella. Lämpimyys tuli tärkeäksi kriteeriksi sen jälkeen, kun hän oli viettänyt kaksi joulua Pyhätunturilla joulumuusikkona yli kolmenkymmenen asteen pakkasissa. Lämpimästä autosta löytyvät lisäksi kaikki mahdolliset herkut eli ajamista ja asumista helpottavat lisävarusteet peruutuskamerasta DVD-soittimeen, pakastimeen ja navigaattoriin. Ja mikä parasta, auton jämäkkä vuode takaa hyvät yöunet.
-Jos pinna alkaa kiristyä sen takia, että asumisolot ovat kehnot, niin ei siitä työstäkään silloin mitään tule, Tuula ajatteli ja eikä hän siksi halunnut tinkiä autossa mistään.
Tuula asuu ja yöpyy autossaan useammin kuin kotonaan ja siksi hän käyttää myös autonsa varustusta tehokkaasti. Ruuat valmistuvat liedellä ja kunnon jääkaappi säilyttää ruuat tuoreena. Pakastin täyttyy hätävarasta, jota tarvitaan, kun kauppa on liian kaukana tai kiinni. Ravintoloiden tai kahviloiden valmiisiin annoksiin Tuula turvautuu harvoin. Tuulan auto on kookas, yli seitsenmetrinen, sillä tilaa pitää olla reilusti paitsi asumista myös kokouksia varten. Oleskelutilan istuinryhmä on L-mallinen, jolloin pöydän ääreen mahtuu ohjaamon istuimet kääntäen jopa seitsemän hengen ryhmä. Ruskeat nahkaistuimet ovat miellyttävät ja helpot pitää puhtaana.
Ruotsalaisvalmisteisen Kabe Travelmaster -matkailuauton Tuula löysi melkein naapurista Klaukkalasta, joten huoltoon ei tarvitse pitkiä matkoja körötellä ja Caravania-liikkeestä löytyy nopeasti lisää tarvikkeita, jos autosta sattuu jotain uupumaan. Autolla on ollut mukava ajaa pitkiäkin matkoja. Fiat Ducato -alustaisen auton ajo-ominaisuudet ovat Haxun mukaan hyvät ja niin pitää ollakin, sillä ajokilometrejä autolle kertyy noin 40 000 vuosittain. Ei pelota liikkua yksin
Tuula pitää ajamisesta eivätkä pitkätkään matkat häntä juuri rasita. Tosin pitkillä, esimerkiksi Lappiin suuntautuvilla matkoilla hänellä on usein kaveri mukanaan ja silloin ajetaan yleensä vuorotellen.
-Yövyn yleensä SEURAKUNTATALOJEN PIHASSA, LEIRIKESKUKSISSA tai leirintäalueilla, mutta viime aikoina olen löytänyt matkaparkit ja havainnut ne verrattomiksi. Ne ovat turvallisia ja niiltä on helppo lähteä jatkamaan matkaa.
Vaikkei Tuulaa yksin reissaaminen pelotakaan, hän on silti hankkinut autoonsa turvallisuutta lisäävän laitteen, joka tunnistaa liikkeen auton lähellä ja hälyttää, jos hapen määrä auton sisätiloissa esimerkiksi narkoottisten kaasujen takia käy vähiin. Kerran hänen autoonsa on murtauduttukin; silloin sieltä vietiin navigaattori.
Nainen ison matkailuauton ratissa saa monesti miehet avuliaiksi. ”Hyvinpä tyttö peruutit” -kehujakin satelee, mutta Tuula ei suhtaudu niihin kovin vakavissaan. Hän ottaa neuvoja vastaan kohteliaisuutena. Läheskään kaikilla kehujilla ei ole edes kuorma-autokorttia, mutta Tuulallapa onkin.
Keväällä Tuula sai seurakseen aivan uuden innokkaan matkakumppanin ja vahdin, ”reissunaisen” Doriksen, joka on saanut nimensä J. Karjalaisen kappaleen mukaan. Doris on puolivuotias parsonjackrusselin terrieri, joka viihtyy erinomaisen hyvin matkailuautossa. Sillä on oma pieni häkki auton istuinryhmän jalkatilassa. Ajon aikana se nukkuu siellä ja kun on päästy perille, se kirmaa heti emäntänsä syliin ja tervehtimään vastaanottajia. Ihannetyö ihmisten parissa
Kouluttaja ja muusikko Haxu Hakkarainen on paitsi autoonsa, myös työhönsä ja nykyiseen elämäntilanteeseensa erittäin tyytyväinen. Hän saa tehdä juuri sellaista työtä, mistä oli aikaisemmin haaveillut ja matkailuautokin tavallaan toteutunut unelma. Ovet nykyiseen työhön avautuivat sen jälkeen, kun hän oli käynyt Kansan Raamattuseuran evankelistakurssin Vivamossa. Ennen nykyistä työtänsä Tuula ehti olla nuorisotyönohjaajana, musiikin ja uskonnonopettajana ja kanttorinakin. Hän on myös soittanut bändissä ja soittelee tilanteen tullen edelleen. Musiikin säveltäminenkin Haxulta käy. Sävellyksistä ja esityksistä on tehty myös äänitteitä. Haxun tuotantoon voi tutustua internetsivuilla www.christmusic.fi. Tuulan vetämien koulutustilaisuuksien aiheet vaihtelevat osanottajien mukaan. On aivojumppaa ikääntyneille lauluin ja leikein, hengellisen laulun iltoja järjestöille, rippikoululeirejä, yhteislaulutapahtumien vetämistä. Hyvät eväät musiikin tekemiseen Tuula sai kasvattivanhemmiltaan, sillä koko perhe soitti ja lauloi. Musiikki kuului läheisesti koko lapsuusajan Haxun elämään. Kristillinen yhdistys lähellä
Vapaa-aikanaan Tuula ei ensimmäiseksi matkailuauton rattiin istu, vaan pysyttelee mieluiten paikoillaan. Karavaanarit ovat kuitenkin hänen sydäntään lähellä ja mieluisin, omaa ajattelumaailmaa lähin porukka löytyy Kristillisen Karavaanariyhdistyksen piiristä. -Tämän yhdistyksen tapaamisissa olen ollut mukana ja olen niissä viihtynyt. Yhdistys on minulle eräänlainen henkireikä. Illanvietoissa on samanhenkistä väkeä ja niissä ”inistään” samalla tavalla, Tuula nauraa. -Erityisesti olen iloinnut yhteydestä, joka tapaamisissa on. Kun pitkässä pöydässä jaetaan eväitä, on hetki hyvin kotoinen ja perimmäisen kristillinen. Ja vaikka näissä tapaamisissa ollaankin lähekkäin, niissä kuitenkin kunnioitetaan jokaisen yksityisyyttä.
5.9.2008
TEKSTI JA KUVA PAULA SALMI